2018 - Viikingit 2005 Philadelphiassa
Pohjois-Amerikan jäät avautuivat Viikinki-pojille
Moni haaveilee jääkiekkoilusta Pohjois-Amerikassa, mutta harvan kohdalla unelmasta tulee totta. Viikinkien 05-joukkueen pojille avautui harvinainen tilaisuus kurvata kentälle Yhdysvalloissa jo nuorella iällä. Tilaisuuden mahdollisti jo perinteinen vaihto-ohjelma Viikinkien ja Haverford Hawks-joukkueen välillä. Se on taannut 1990-luvun lopulta lähtien joka toiselle Viikinkien ikäluokalle mahdollisuuden kurkistaa amerikkalaisen jääkiekkokulttuurin ytimeen.
Matkaa oli valmisteltu pitkään ja hartaasti - ja odotettu yhtä antaumuksellisesti. Mitä lähemmäksi tultiin matkan alkamista, sitä kihelmöivämmin nelisenkymmentä poikaa suhtautui edessä siintävään seikkailuun. Monessa perheessa koettiin, kuinka oman pojan kiinnostus opetella arkienglantia lisääntyi. "Please" livahti suusta helpommin kuin kiitos, kun kohteliaisuussanan terve Amerikassa oli tiedostettu. Perillä Philadephiassa pojat majoittuisivat paikallisiin jääkiekkoperheisiin, joten toimeen olisi tultava - ja kiittää olisi osattava.
Sunnuntaina 25.3. pojat ja heitä kannustamaan lähteneet perheenjäsenet astelivat vihdoin Finnairin koneeseen. Takana oli huolellinen pakkausoperaatio, jonka kuluessa pojat olivat survoneet kiekkovarusteensa, vaatteensa ja muut tavaransa lätkäkasseihin. Koneessa kukaan ei enää miettinyt, olivatko kaikki varusteet muistettu pakata. Poikien ajatukset liitelevät jo tulevassa, kahdeksen tunnin lentomatkan päässä odottavassa suuressa seikkailussa.
Monilla vanhemmista silmäripset lurpahtivat kiinni koneen kohotessa yläilmoihin. Moni oli painanut tölissä ja kotona pitkää päivää raivatessaan kalenterista tilaa poikien pelireissulle. Edellisenä päivänä launtaina 24.3. oli vielä jännitetty kahden Viikinki-joukkueen pronssipelejä aluemestaruusfinaaleissa Malmin jäähallissa. Kummassakin pelissä Viikingit olivat jääneet harmittavan niukasti neljäsiksi, mutta se oli jo kaukaista historiaa.
Poikien energiatasot sen sijaan vain nousivat lennon edetessä. Tähän vaikutti myös Finnairin antelias linja ilmaisissa limutarjoilussa: kilpailuhenkisimmät pojat siemailivat reippaasti yli kymmenen limutölkkiä - ja sekös heitä vain piristi. Vanhempien tehtäväksi jäikin komennella energisimpiä poikia istumaan ja rauhoittumaan. Ei lentomatka silti liian villiksi mennyt, ja New Yorkiin saavuttaessa koneen kapteenilta ja henkilökunnalta kuultiin menestystoivotukset Philadelphian turnaukseen.
Pilvenpiirtäjistä tunnetusta ikonosesta metropolista lähes satapäinen Viikinki-ryhmä matkasi linja-autolla Philadelphiaan. Matkalla otettiin katsekontaktia Vapaudenpatsaaseen ja Manhanttaniin, joihin tutustuttaisiin paremmin reissun myöhemmässä vaiheessa.
Kello näytti kahdeksaa - Suomen aikaa aamukolmea - kun ryhmä saapui Crowne Plaza -hotellin pihaan Philadelphian pohjoispuolella. Linja-auton ovien avautuessa paikalle saapuneet isäntäperheet kajauttivat tervetulohuudot, ja sitten alkoikin poikien jakautuminen "oman" perheen luokse. Amerikkalaiseen tapaan tervehtimiset sujuivat lämpimissä merkeissä. Vähitellen pojat siirtyivät isäntäperheiden autoihin, kohti ansaittuja yöunia.
Teksti: Jarkko Vesikansa
Vapauden viesti ja ajatukset pilvissä – päivä New Yorkissa
”Täällä talothan kohoaa ihan pilviin saakka”, hämmästeli yksi Viikinki-poika katsellessaan kohti taivasta. Toinen poika jatkoi siihen, että hän haluaa asua isona tuollaisen pilvenpiirtäjän huipulla.
New Yorkissa kaikki on suurta ja mahtavaa. Sen saivat kokea Viikinkien 05-pojat, kun he pääsivät tutustamaan ikoniseen metropoliin tiistaina 27.3.
New York tekee vaikutuksen jokaiseen siellä käyvään – ja niin se vaikutti poikiinkin. Sykkivä, monimuotoinen ja yhtä aikaa kaunis ja ruma suurkaupunki jäi varmasti ikiajoiksi jokaisen pojan mieliin.
Ryhmän tutustuminen tarunhohtoiseen suurkaupunkiin alkoi vesiltä käsin. Pojat, vanhemmat, sisarukset ja osa amerikkalaisista isänperheistä asteli risteilyalukseen, joka lipui Hudson-joelle. Vesiltä avautui huikea näköala isoon omenaan, joka vaikutti kauempaa kuin leikkikaupungilta.
Alus eteni välillä pomppuisasti kohti Ellis Islandia, ja kohta näköpiiriin ilmestyi jokaisen pojan jo ennalta tuntema maamerkki: Vapaudenpatsas. Aluksi se näytti kovin pieneltä Manhattanin pilvenpiirtäjiin verrattuna, mutta sitten patsaan mittasuhteet paljastuivat, onhan se sentään 46 metriä korkea.
Pojat hihkuivat innosta ja säntäsivät joukolla aluksen yläkannelle, kun vene pysähtyi Vapaudenpatsaan edustalle. Ranskan Yhdysvalloille lahjoittaman ja vuonna 1886 paljastetun, vapauden jumalatarta esittävän patsaan viesti välittyi tehokkaasti.
Kiitos ranskalaisten, amerikkalaisilla on totisesti symboli, joka viestittää väkevästi jokaiselle lapsesta vaariin, että Yhdysvallat on rakennettu vapauden tueksi ja turvaksi. Ne eivät tosin toteudu ilman lakia ja oikeamielistä järkeä, ja siksi jumalatar pitää kädessään valistuksen soihtua ja lakitaulua, jossa lukee Yhdysvaltain itsenäisyysjulkistuksen päiväys vuonna 1776.
Kun kuvat Vapaudenpatsaasta oli napsittu, pojat halusivat jo päästä toteuttamaan vapauttaan. Heille ykkösvaihtoehto seuraavaksi vierailukohteeksi oli NHL-kauppa kuudennella avenuella. Siispä sitä kohti. Paitsi että tämä oli helpommin sanottu kun tehty ruuhkaisessa metropolissa. Linja-autot etenivät korkeintaan kävelyvauhtia, ja niinpä jokaisen jääkiekkofanin pyhätössä käyminen siirtyi lounaan jälkeiseen aikaan.
Lounaalla ryhmälle oli tarjolla sekä ruumiin että mielen ravintoa. Ellen´s Stardust Caféssa ryhmä sai nauttia lounaan ohella Amerikan vahvimmasta valtista, todellisesta soft powerista: viihteestä. Paikan tarjoilijat osoittautuivat monitaitureiksi. He kiikuttivat ruoka-annokset sujuvasti pöytiin ja esittivät välissä amerikkalaisen hittitehtailun helmiä Elviksestä alkaen. Kaikilla oli hauskaa, ja juustohampurilaiset maistuivat pojille.
”Nyt mennään sitten vihdoin NHL-kauppaan.” Tämän vaatimuksen taisi liki jokainen vanhempi kuulla, kun jälkiruuaksi tarjottu jäätelöannos oli nautittu. Odotus palkittiin, sillä iltapäivän lopuksi kaikilla oli pari tuntia vapaata aikaa tutustua New Yorkiin. Jokainen vanhempi valitsi poikansa kanssa erilaisia kohteita. Eräät lähtivät katsomaan Trump Toweria ja Central Parkia, toiset Rockefeller Centerin kuuluisaa luistinrataa ja kolmennet hurauttivat pilvenpiirtäjään. Lopulta kaikkien tiet veivät samaan kohteeseen: NHL-kauppaan.
Kun suosikkijoukkueen paita oli ostettu, oli paluumatkan aika. Auringon laskiessa New Yorkin silhuetti jäi taakse. Kerta tuskin jäi kenenkään kohdalla viimeiseksi, niin ehtymättömästi nähtävää ja koettavaa New York tarjoaa.
Teksti: Jarkko Vesikansa
Pyhiinvaellus Rocky-portaille ja Yhdysvaltojen itsenäisyyden alkulähteille - Philadelphian kierroksen huippuhetket
Aika moni 1980-luvun loppupuolen urheilijanuorukaisesta sai suorituksiinsa innoitusta Sylvester Stallonen legendaarisesta Rocky-hahmosta. Niin minäkin. Stallonen esittämän nyrkkeilijä Rocky Balboan treenejä kuvattiin elokuvissa innoittavassa hengessä, ja tehoava musiikki tehosti vaikutelmaa.
Muistan yhä kuinka kuuntelin Rocky-leffan tunnetuksi tekemää Eye of the Tíger –biisiä valmistautuessani seuraavan päivän nuorten SM-hiihtojen starttiin keväällä 1988 kaukana kotoa, Savonlinnassa. Rocky-henki taisi tosin tuottaa vähän ylilatausta, sillä kilpailu ei sujunut aivan odotusten mukaisesti. Silti biisin kuunteleminen jatkui, etenkin hikisten kuntopiirien taustamusana.
Meille Rockyn ja Rambon (Taistelija, engl. First Blood oli itselleni vielä Rockyjä täräyttävämpi elokuva) keskellä varttuneille Philadelphian reissun yksi helmistä oli kokea Rockyn treeniportaat, jotka tunnetaan nimellä Rocky steps. Pojatkin olivat saaneet kuulla rautaisannoksen Rockystä, ja näin he osasivat suhtautua sopivan innokkaasti – ja kunnioittavasti – portaiden juoksemiseen.
Elokuvissa kaikesta syntyy yleensä todellisuutta mahtavampi vaikutelma; niin Philadelphian modernin taiteen museoon johtavista portaitakin. Ne olivat lopulta yllättävän lyhyet, portaita on yhteensä 72. Mutta kun niitä jauhaa rockymaisesti ylös-alas, niin kyllähän reidet saavat hapotusta. Viikingeille tosin riitti kertajuoksu – alkaisihan poikien turnaus jo seuraavana päivänä eikä kaikkia mehuja kannattanut vielä tyhjentää.
Portaiden juurelta löytyi vielä kaiken kruununa Rocky-patsas, jonka kanssa valtaosa isistä kävi kuvauttamassa itsensä.
Rocky-portaat edustivat päivän viihdetarjontaa, sillä niiden jälkeen oli luvassa hyppy ajassa taaksepäin. Amerikkalaisten ajatellaan usein elävän tässä hetkessä, mutta historia on heille yllättävän tärkeää. Siinä missä suomalaiset yhä kertovat ulkomaalaisille mielellään talvisodan sankariteoista, amerikkalaisille vastaavanlaista historian huippuhetkiä edustaa Yhdysvaltojen itsenäisyyssota (1775–1783).
Philadelphia oli Yhdysvaltojen itsenäisyyshistorian keskeinen näyttämö, sillä siellä hyväksyttiin Isosta-Britanniasta irtautuneiden siirtokuntien itsenäisyysjulistus vuonna 1776.
Pojille ja koko seurueelle oli vannotettu jo hyvissä ajoin, että amerikkalaiset isännät kokevat itsenäisyysjulistuksen esittelyn hyvin merkitykselliseksi, ja siksi sen esittelyyn täytyy suhtautua tässä hengessä. Vierailu Itsenäisyystalossa (Independence Hall) ja siihen kuuluvissa museorakennuksissa sujui mallikkaasti. Käynnistä jäi varmasti jotain muhimaan poikien mieleen.
Teksti: Jarkko Vesikansa
Voittoisa alku kaukalossa - turnaus käynnistyi Maamme laululla
Torstaina Viikinki-pojat pääsivät vihdoin tositoimiin, pelaamaan jääkiekkoa amerikkalaispoikia vastaan. Finland Exchange 2018 -turnaus käynnistyi asiaan kuuluvin menoin: kansallishymneillä. Pojat saivat näin kokea, miltä tuntuu kuunnella pelaajana Maamme laulua kaukalossa, jota reunastavassa katsomossa heidän kannattajansa toivovat sinivalkoista voitonjuhlaa.
Turnauksen alku olikin sinivalkoisittain voittoisa. Viikinkien Flyersit ottivat avausottelunsa alusta saakka tahtipuikon käsiinsä ja siirtyivät nopeasti selvään johtoon New Jearsey Rats-joukkueesta. Etumatkan turvin pojat pääsivät pelaamaan rennosti, mutta saivat kuitenkin koko ajan yrittää täysillä. Vastustajat painoivat päälle ja heidän joukossaankin oli monta taitavaa pelaajaa. Kolmen erän jälkeen taululla olivat lukemat 7-2 Viiikinkien hyväksi. Pelin jälkeen pojat uhkuivatkin tyytyväisyyttä.
Illan viimeisessä pelissä Viikinkien Eagles-joukkue pääsi näyttämään vielä ylivoimaisempaa osaamista. Heidän kamppailunsa Hawkseja vastaan päättyi selvään voittoon lukemin 11-0.
Voittosien pelien aikana katsomossa kuultiin amerikkalaisvanhemmilta kehuja Viikinkien laji- ja pelitaidoista. Suomalaispojat ovat monella osa-alueella edellä amerikkalaisia ikätovereitaan. Suomessa juniorikiekkoilijoilla on yleensä enemmän viikoittaista jääaikaa kuin Yhdysvalloissa. Tämä on ilmeisesti ainakin yksi selitys suomalaiselle osaamiselle. Toki myös amerikkalaisilla on vahvuutensa. Niin juniorikiekkoilussa kuin monessa muussakin lajissa amerikkalaiset yrittävät täysillä eivätkä anna periksi.
Turnauksen edetessä Viikingitkin joutuvat varmasti vielä yrittämään täysillä.
Teksti: Jarkko Vesikansa
Voittoja kaukalossa ja oppia elämään
Kypärät ja mailat lensivät jäähän lauantaina 31.3. kello 13.01 summerin soidessa Viikinkien Flyers-joukkueen turnausvoiton merkiksi. Pojat olivat riemuissaan ja onnittelivat toisiaan.
Turnausvoitto ei tullut niin helposti kuin osa pojista oli ehkä edellisten otteluiden perusteella kuvitellut. Joukkue joutui punnertamaan täysillä. Vastassa ollut Wissahicon oli parantanut otteitaan selvästi sitten edellisen kohtaamisen.
Joukkueet pelasivat tasaväkisesti, ja varsinainen peliaika päättyi tasalukemiin 3-3. Ensimmäinen kolmen minuutin jatkoaika neljällä neljää vastaan ei tuonut ratkaisua, joten panokset olivat kovat toisen jatkoajan alkaessa. Lopulta näytti siltä, että ottelun ratkaisu siirtyisi rangaistuslaukauksiin, mutta sitten Flyersin voittomaali iskeytyi vastustajan verkkoon 1,9 sekuntia ennen erän päättymistä. Jännitys purkautui ja riemu valtasi poikien mielet. Me teimme sen, he viestittävät kaikella voimallaan.
Kun pojat luistelivat hakemaan kultamitaleita, vanhemmat räiskivät kameroilla kuvia. Pojat hankkivat oppia voittoposeeraamiseen. Voittopokaali kiersi kädestä käteen ja pojista napsittiin kuvia sen kanssa.
Ottelu opettti Flyersin pelaajille, ettei voittoa ole koskaan kirkossa kuulutettu. Turnauksen alkupelien perusteella Viikinkien joukkueille - ja ehkä vielä enemmän heidän kannattajilleen - saattoi nimittäin syntyä kuvitelma, että tässähän edetään helposti voitosta voittoon.
Tällainen ennakkokäsikirjoitus piti heittää roskakoppaan viimeistään lauantain aamupelissä, jossa Viikingit Phillies kärsi 2-5 tappion Blazars B-joukkueelle. Loppuottelussa Viikingit Phillies taisteli täysillä saman vastustajan kanssa, mutta kärsi 1-3 tappion. Hopea ei kuitenkaan ole häpeä, ei todellakaan. Viikingit Philliesin hopeasijasta iloitsivat niin pelajat kuin kannattajat, joita oli runsain mitoin kannustamassa poikia. Kannustamisen desipeleillä mitaten suomalaiset voittivat amerikkalaiset.
Iltapäivän lopuksi Skatiumin jää oli jälleen täynnä Viikinki-pelaajien kypäriä ja mailoja. Eagels-joukkue kukisti Quakersin 3-1 kuumaksi käyneessä ottelussa. Näin toinenkin jaossa olleista yhteensä kolmesta pokaalista pääsi matkaamaan Vuosaaren Aimo Mäkinen areenalle.
Päätöspäivinä yllättävänkin koviksi osoittautuneiden vastustajien lisäksi turnauksessa kamppailtiin muidenkin vastusten kanssa. Perjantaina 30.3. iltapäivällä hallista katkesivat sähköt ja kaukalo pimeni. Syynä oli Haverfordin aluetta laajemminkin koitellut sähkökatko. Jotain sellaista eräät suomalaisvanhemmat olivat voineet uumoilla, sillä huomiota kiinnittivät jo tullessa puutolpissa kulkevat sähköjohdot koko Philadelphian alueella. Infrastruktuuri, kunnallistekniikka etenkään, ei ole kaikilta osin Yhdysvalloissa samanlaisessa kunnossa kuin Suomessa.
Maan alle kaivettujen sähkölinjojen lisäksi turnausmatka opetti niin poikia kuin vanhempia arvostamaan kunnon yöunia. Ottelut turnauksessa alkoivat aikaisin, jo kello seitsemältä, ja päättyivät iltamyöhällä - sähkökatkon takia otteluohjelma venyi perjantaina lähelle puoltayötä. Yöunet jäivät näin monien kohdalla tavallista lyhyemmiksi, ja aikaerokin rasitti osaa Philadelphiaan matkanneista vielä loppuviikosta.
Onneksi kaikki olivat lähteneet reissuun oikealla asenteella. Viikinki-tiimi osoitti erinomaista sopeutumis- ja joustamiskykyä. Yksi osa tätä Viikinki-henkeä olivat kuljetusjärjestelyt kannattajien hotellista, joka sijaitsi King of Prussiassa, pelipaikalle. Kyytejä järjesteltiin joustavasti ja yhteistyöhengessä.
Kaikkiaan voitot, tappiot ja matkan vastukset hitsasivat yhteen lähes satapäistä Viikinki-ryhmää. Viimeistään turnausvoittojen jälkeen kaikki saattoivat todeta: me teimme sen! Järjestimme pojille ainutlaatuisen matkan Yhdysvaltoihin!
Matka kantaa varmasti hedelmää vielä pitkään. Ja toivottavasti lujittaa muutenkin siteitä Suomen ja läntisen maailman voimakkaimman valtion välillä. Suomalais-amerikkalaista yhteistoimintakykyä tarvitaan jatkossakin, niin jääkiekkokuvioissa kuin muillakin alueilla turvallisuudesta talouteen.
Teksti: Jarkko Vesikansa
Änärikiekkoa ja pääsiäisdinnereitä
Monien Viikinki-poikien pitkäaikainen unelma muuttui todeksi pääsiässunnuntaina, jolloin autojen nokat suunnattiin kohti Philadelphian keskustan liepeillä sijaitsevaa Wells Fargo Centeriä. Massiivinen rakennus erottui jo kaukaa. Kun autot oli parkkeerattu, pelipaitoihin sonnustautuneet pojat kiiruhtivat saattajien kera kohti jääkiekkonäyttämöä.
Luvassa oli NHL-ottelu kotijoukkue Philadelphia Flyersin ja Boston Bruinsin välillä. Tunnelma oli katossa jo heti ensisekunneista lähtien, sen takasivat tuhannet ja taas tuhannet kotijoukkueen kannattajat. Areena vetää katsomoihin lähes puolet enemmän väkeä kuin Jokerien kotipesä Hartwall Areena. Kun yli 20 000 henkeä huutaa kurkkusuorana kannustuksia suosikkijoukkueelleen, ottelussa on latausta kerrakseen.
Poikien silmät säihkyivät, kun oikeat katsomopaikat oli löydetty ja kaukalossa kiekko putosi jäähän. Kaikki seurasivat tarkasti NHL-tähtien otteita ja elivät vahvasti mukana ottelun käänteissä. Niitä riitti.
Boston oli kaiken aikaa hienoisessa alakynnessä, mutta tarjosi Philadelphialle kelpo vastuksen. Vaikka etenkin Philadelphian supertähti Claude Giroux oli liekeissä, varsinainen peliaika päättyi tasan 3-3. Jatkoajalla Giroux onnistui pujottamaan kiekon vastustajan maaliin hienon läpiajon päätteeksi, ja näin Wells Fargo Centerissä voitiin juhlia kotivoittoa. Torvet soivat ja kannattajat halaisivat toisiaan.
Kun pojat ja heidän saattajansa olivat suunnistaneet valtaisan ihmismeren mukana rakennuksen pohjakerrokseen, junioripelaajille oli vielä tarjolla yllätys. He pääsivät tapaamaan Flyersin suomalaistähteä Valtteri Filppulaa, joka raapusi jokaiselle pojalle varattuun valokuvaan nimikirjoituksensa.
Kun autot starttasivat paluumatkalle, monessa ajokissa todettiin, että NHL-ottelun kulku oli noudattanut hämmärstyttävän paljon samaa kaavaa kuin Viikinkien Flyers-joukkuueen loppuottelu edellisenä päivänä. Sekin oli ratkennut vasta jatkoajalla samoihin lukemiin 4-3.
Ottelun jälkeen pojat ja heidän kannattajansa saivat nauttia amerikkalaisesta vieraanvaraisuudesta. Luvassa oli pääsiäisillallinen isäntäperheissä. Monet perheistä olivat kutsuneet koteihinsa myös muita isäntäperheitä, joten suomalaisvieraat pääsivät juttelemaan lukuisten jenkkivanhempien ja poikien kanssa. Vatsat täyttyivät erilaisista jenkkiherkuista, kuten burgereista, paistoksista, salaateista, kakuista ja karkeista. Tunnelmaa vapauttivat myös juomatarjoilut. Yökukkujaisiksi dinnerit eivät kuitenkaan muodostuneet, sillä useimmilla amerikkalaisvanhemmilla oli edessä työpäivä.
Teksti: Jarkko Vesikansa
Viikinkien bussi tulessa! Ainakin melkein
- Ja ne Amerikan opetukset
Viikinkien Philadelphian-matkan kovin koitos koettiin lopulta viimeisenä päivänä, bussimatkalla New Yorkin JFK-lentokentälle. Alkuun kaikki sujui normaalisti. Ajokki eteni Philadelphiasta sateisessa säässä kohti isoa omenaa aikataulussa, ja bussissa vallitsi mukava tunnelma. Pojat olivat liimautuneet kiinni kännyköihinsä ja vanhemmat vaihtoivat matkan kokemuksia tai selailivat netistä Suomen uutisia.
Vähitellen tilanne bussissa kuumeni, sananmukaisesti. Paljastui nimittäin, että bussissa toimi vain lämmitys, mutta ei ilmastointi. Näin ollen sisälämpötila kohosi kohoamistaan, ja samaan tahtiin me matkustajat vähensimme vaatetustamme. Hikipisaroita pyyhittiin otsalta ja mukana olleet juomavarastot tyhjenivät. Bussin edettyä New Yorkin alueelle joku alkoi jo puhua shortsien vaihtamisesta. Lämpötila oli noussut varmasti neljäänkymmeneen asteeseen. Olo oli kuin saunassa, paitsi vielä tukalampi.
Tässä vaiheessa bussikuski päätti viimein pysäköidä ajokin ja asteli korjaamaan tuuletusjärjestelmää. Riemunkiljahdukset kaikuivat, kun tuulettimet pärähtivät käymään samalla sekunnilla bussin moottoreiden kanssa. Sisälämpötila laski siedettäväksi, ja vähitellen JFK:n kenttä ilmestyi näkyviin. Tästäkin selvittiin, matkustajat tuumivat.
Lentokentällä siirtyminen turvatarkastuksen kautta lähtöportille sujui vauhdilla. Onneksi.
Koneen lähtöä odotellessa oli hyvä palautella mieliin matkan huippuhetkiä ja opetuksia. Niin, mitä Amerikka opetti?
Valtaosalle pojista matka Yhdysvaltoihin oli ensimmäinen laatuaan. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, suurta ja ihmeellistä. Monia oli jännittänyt, miten he selviävät asumisesta amerikkalaisissa isäntäperheissä. Pojat tulivat lopulta hyvin toimeen, arkiaskareet hoituivat paikallisella maailmankielellä. Vatsat täyttyivät, nälkä pysyi loitolla, amerikkalaisten jääkiekkojuniorien kanssa vietettiin vapaa-aikaa ja unikin tuli päivän päätteeksi silmään. Ihmisiä ne amerikkalaisetkin olivat, sen arki osoitti. Jäällä taas poikien pelit sujuivat niin voitokkaasti, että he saivat roppakaupalla uskoa pärjäämiseen millaisissa kiekkokoitoksissa tahansa.
Jos pojat saivat retken myötä lisää itseluottamusta pärjäämisestä Suomen rajojen ulkopuolella – niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella – mukana olleet vanhemmat varmistuivat, että eivät asiat Yhdysvalloissa ole niin hullusti kuin Trump-uutisointia seuraamalla voisi kuvitella. Arki rullaa, yhteiskunta toimii, ihmisillä on töitä ja tulevaisuuteen tähyillään – eikä Donald Trumpin aiheuttamasta kaaoksesta Valkoisessa talossa kauheasti piitata.
Harva amerikkalaisvanhemmista jaksoi kiivailla Trumpin puolesta tai vastaan, kun politiikan otti varovasti esille. Toki joukossa oli yksittäisiä vahvemmin istuvaa presidenttiä tukevia tai vastustavia, mutta suhtautumismalli oli maltillisempi kuin yleensä Euroopassa. Tämä osoitti jälleen, että Amerikka on paljon vähemmän valtiokeskeinen yhteiskunta. Ihmiset eivät koe, että heidän pärjäämisensä elämässä olisi niinkään poliitikoista kiinni. Harva kokee sellaista tarvetta olla yhtä istuvan presidentin kanssa kuin Suomessa. Tärkeintä amerikkalaisille – etenkin keskiluokan parissa – on yleensä se, että poliitikot pitävät kyntensä erossa ihmisten ansaitsemista rahoista eivätkä verota heiltä yhteen enempää kuin on aivan välttämätöntä.
Amerikkalainen yksilön vastuuta korostava ajattelumalli näkyi myös siinä, miten isäntäperheet suhtautuivat Philadelphian katukuvassakin näkyviin ongelmiin. Kaupunki jakautuu paljon Helsinkiä selvemmin hyviin ja huonoihin alueisiin, jotka elävät erillään toisistaan, vaikka niiden välillä saattaa olla vain pari korttelia. Harva amerikkalainen osaa edes ajatella, että yhteiskunta voisi tai sen pitäisi tarjota suuri ohjelma, jolla kaupunkialueiden väliset erot kurottaisiin pienemmiksi. Ei, amerikkalaiset ovat suurelta osin tottuneet ajatukseen suurista yhteiskunnallista ja hyvinvointieroista. Kaikille halutaan kuitenkin oikeus ja mahdollisuus onnistua, mutta vastuuta ei vyörytetä yhteiskunnan harteille. Tällaisen suhtautumiseen vaikuttaa myös maan työllisyystilanne: liittovaltion tasolla työttömyysaste on vaivaiset neljä prosenttia, joka tarkoittaa, että jokaiselle töitä haluavalle löytyy töitä – ainakin jostain päin Yhdysvaltoja ja jonkinlaisella palkalla, monesti pienellä. Pennsylvaniassa minimipalkka on noin kahdeksan dollaria tunnilta, ja kun työnantajan sivukulut ovat paljon Suomea pienemmät, yritysten kynnys työllistää ihmisiä on matala. Palveluammateissa, niin hotelleissa, kaupoissa, ravintoloissa kuin kuntokeskuksissa, on yllin kyllin työntekijöitä Suomeen verrattuna. Suomalaista yllättää välillä myös, että töissä on paljon eläkeikäisiä.
Yhdysvallat on kulutusvetoinen palvelutalous, ja sen eduista nauttivat matkalla niin vanhemmat kuin kiekkojuniorit. Ostosmahdollisuudet Philadelphian ympäristössä olivat hulppeat. Laatumerkkejä oli kaupan selvästi Suomen hintatasoa halvemmalla, jos osasi suunnistaa oikeisiin ale-kohteisiin.
Jotain amerikkalaiset oppivat myös suomalaisvierailta. Illanistujaisissa paljastui, että kaikki amerikkalaiset eivät hahmottaneet tarkasti Suomen sijaintia Euroopan kartalla. Eräille oli yllätys, että Suomella on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Venäjä-naapuruuden merkitys ainakin selvisi amerikkalaisille – ja eräät alkoivat suunnitella käyntiä Pietarissa osana tulevaa vastavierailua Suomessa.
Amerikkalaisten vastavierailu Suomeen keväällä 2019 olikin asia, josta puhuttiin viimeisinä päivinä kiihtyvään tahtiin. Amerikkalaisisäntiä hyvästeltäessä viimeiset sanat ennen paluumatkalle lähtöä koskivatkin yleensä sitä, että nähdään vuoden kuluttua. We will see! You will have wonderful time in Finland! Thank you Hawks and Philadelphia!
Teksti: Jarkko Vesikansa